Oli kyllä hieman uuvuttavaa, jotenkin.
Ehkä sen takia että jännityksissäni nukuin ennen käyntiä hirmu huonosti yöni. Tai sen takia, että aikamoista ns. hiillostustahan tuo käynti oli.
Käynti sisälsi pelkkää juttelua ja esilomakkeen läpikäyntiä. Moneen otteeseen puheeksi tuli nuori ikäni ja se, että lapselle olisi aina kuitenkin parempi kaksi vanhempaa.
Ja mietittiin tukiverkostoa sun muuta, onko ystäviä ja kuinka lähellä vanhemmat ja sisarukset asuu, mitä jos syntyvä lapsi on vammainen, iskee koliikki tai itse sairastuu ja lapsi on sijoitettava jonnekin... Hyviä kysymyksiä sinänsä.
Ei lääkäri selvästikään ikävä halunut olla, korosti että iästä riippumatta kyseenalaistaa aina tämmöset tapaukset, jotta varmasti miettivät kunnolla mihin ovat ryhtymässä.
Mielestäni ihan oikea asenne sikäli. Onhan klinikalla iso vastuu siitä keille soluja antavat käyttöön, joten on tehtävä perusteellinen selvitys.
Toisaalta ehkä hieman tuntui että ei ymmärretä ettei kaikki sitä parisuhetta vain onnistu löytämään. Niin kovasti korostettiin että vielä voisi oottaa ja panostaa siihen parisuhteen hankkimiseen sun muuta. Tuntui ihan ihmettelevän että miten en ole ketään löytänyt, kun kyllä niitä vapaita miehiä on... kai niitä onkin, veikkaanpa vain että ne mun ikäluokkani miehet - ne harvat jotka nuorena perhettä haluaa - ovat jo onnellisesti kumppanin rinnalleen löytäneet. Vapaana olevat ei vielä aikoihin perhettä kaipaa.
Lääkäri myös korosti ettei näe mitään syytä miksen voisi raskautua. Minulla on ollut syyni tätä epäillä ja on yhä, mutta hän näkee asian toisin. Noh, onhan hänellä tietysti kokemusta varmasti, eihän siinä. Itse nyt en kuitenkaan ihan jaksa uskoa että vain koska olen nuori ja kehoni jotenkuten toimii, kaikki heti onnistuisi kohallani. Mutta toki on mahollista - ja ihan toivottavaa, että kaikki menisi hyvin ja nopeasti.
Seuraavaksi olisi kuulemma kaksi psykologikäyntiä eessä, eli lisää kyseenalaistamista luvassa... x) Vitsi vain, oikeasti se vain hienoa että saa ammattilaisen kanssa miettiä näitä juttuja tarkkaan. Ja noissahan mietitään jo muutakin sentään, kuten lapselle luovuttajasta puhumista sun muuta. Vaikka sivuttiin aihetta jo tänäänkin jonkin verran, mutta siellä sitten lisää.
Voisi sanoa että käynnistä jäi ihan ok fiilis, ehkä hieman väsynyt ja apea, mutta toisaalta toiveikas ja miettiväinen... ehkä tämä vielä tästä iloksi muuttuu?
Nyt taas jokunen viikko oottelua että pääsee psykologille juttutuokiolle. Sitä ootellen... :)
Ohhoh :o Aika oudolta kuulostaa tuo lääkärin kyseenalaistava asenne. Ja tuo tyrkyttäminen etsimään parisuhdetta. Eihän kaikki voi hankkia lasta miehen kanssa (esim. lesboparit tai sinkkulesbot) ja jotkut ei yksinkertaisesti halua sitä miestä siihen yhtälöön. Jotkut ei löydä miestä ja jollain voi olla joku muu kokemus, että ne luovutetut solut on vaan se paras tapa.
VastaaPoistaJa miksi kaksi psykologikäyntiä? Perusteliko lääkäri mitenkään? Tai sitten eri klinikoilla on vaan erilainen tapa ja systeemi näissä alkujutuissa.
Mun täytyy sanoa, että jos lääkäri olisi mulle ehdottanut, että jatka vielä jonkun aikaa miehen etsintää, olisin lähtenyt huoneesta ovet paukkuen (olen vähän sähäkkä luonteeltani). Jotenkin tosi tökeröä.
Mutta hyvä, että käynti on ohi, tuosta se lähtee rullaamaan eteenpäin :)
Mä vähän luulen että kaksi käyntiä on ihan noilla tapa, olen ennen ainakin lukenut jotain sen suuntasta tuosta klinikasta. Tosin varmaan riippuu asiakkaasta, ehkä katotaan vähän tilanteen mukaan. Jotain se sanoi että tarkoitus on että psykologi antaa ajateltavaa ja sitten seuraavalla käynnillä voi sitä ajateltavaa vähän purkaa läpi, tms.
VastaaPoistaJa juu ei tällä tuntunut mitään vastaan olevan esim. lesbopareja, vaan tarkkaan selitti että nimenomaan kyse on siitä vanhempien lukumäärästä eikä sukupuolesta. Sikäli toki ymmärrettävää, tottakai kumppanin kanssa olisi helpompaa kaikki, jos joku ikävä jutut sattuu. Mutta itse uskoisin kyllä selviäväni pahemmankin tilanteen tullen, mulla on niin luotettava tukiverkko. :)
Mutta joo kai tää tästä, pikkuhiljaa.