Jälkitarkastus oli nopsaa ohi, ei ollut paljoa ihmeteltävää.
Tai kyllä siinä sai taas ihan kiitettävän kauan ultrassa makoilla kun on poikkeava anatomia, tuntuu monelle olevan vähän haasteellisempi tutkittava siis. Ihan ymmärrettävää, ei kai tämmösiä kohtuja ihan alituiseen vastaan tule.
Lapsettomuusklinikalle menoa ajatellen on kyllä melkeinpä ns. hienoa että on näiden tämän vuoden useiden tutkimusten jälkeen erittäin tottunut noihin gynetarkistuksiin. Hyvin muistan vielä ei kovinkaan monen vuoden takaa, kun ajatuskin gynelle menosta jännitti ja sitä ekaa käyntiä moisellee yritti kovastikin lykätä, heh.
Nyt mietttii mitä ihmettä niissä ees pelkäsi, silloin nuorempana ne vielä oli sellasia parin minuutin juttuja kun anatomian poikkeevuutta ei tajuttu... kun nyt saa minuuttitolkulla makoilla ultrattavana eikä ole nopeaa siinä mielessä.
Vaan niin sitä ihminen kummasti tottuu kun on totuttava, ihan hyvähän tämä on - ei ainakaan tuon takia jännitä tulevat klinikalla käynnit.
Enemmänkin sitä jännittää niitä henkilökunnan asenteita, suhtautumista... mutta ehkäpä siitä jännityksestä pääsee sitten piankoin eroon, kun se jännittävin ensikäynti on ohitse.
Niin juu ja ilmeisesti ihan täysin kroppani ei ole vielä leikkauksista toipunut. Mutta kuulemma oli ihan normaalia se, tulee vielä yksi kontrollikäynti sitten aikanaan. Kuulemma ihan odotettavissa ettei kuukaudessa täysin toivu, mutta tilanne luultavasti ihan parissa kuussa palautuu normaaliksi ihan itsestään, hyvä niin. Olettaisin että jos pääsen nuo hoidot alottamaan tässä jossain vaiheessa, niin sielläkin osataan varmaan kattoa onko tilanne jo riittävän ok.
Tai johan siinä käsittääkseni menee pari kuukautta niihin ensikäynteihin ja kierron selvittelyyn eli eiköhän kroppa ole loistokunnossa sitten kun olisi itse hoitojen vuoro :)
Mä olen omasta ensikäynnistä kirjoittanut näin: "Onneksi en jännittänyt ensikäyntiä. Nimittäin siinä ei ollut todellakaan mitään jännittämisen arvoista. Koko käynti kesti puoli tuntia ja sisältö oli se, että kävimme päällisin puolin läpi esitietolomakkeen tiedot ja sain ohjeet kierron kartoitukseen (?). Käsitteet vielä vähän hukassa...Alkukierrosta verikokeet, keskikierrolla tutkimukset klinikalla ja loppukierrosta taas verikokeet.
VastaaPoistaSamalla käynnillä varasin myös ajan psykologille. Se on vasta tammikuun puolessa välissä.
Klinikan joulutauon vuoksi tuo kierron kartoituskin siirtyy alkuvuoteen, joten hyvin hitaasti mutta varmasti asiat etenee.
Lääkäri oli mukava ja klinikka vaikutti ihan kivalta paikalta. Kun saadaan kierto kartoitettua (tai no, en tiedä millä nimellä sitä kutsutaan…mutta paikat tsekattua) ja psykologin käynti hoidettua, istutaan alas ja tehdään suunnitelma. Jos tässä vaiheessa kaikki on ok, niin sitten käsittääkseni seuraava operaatio on itse inseminaatio. Itse hieman laskeskelin, että nopeimmalla aikataululla se varmaan onnistuisi maaliskuussa, mutta jos lasketaan mukaan kaikki yllärit ja muut mutkat matkassa, niin olen tyytyväinen jos huhti- toukokuussa päästään tositoimiin."
Toki se varmasti saattaa jännittää, onhan se tavallaan alku isolle elämänmuutokselle ja ihan uudelle asialle. Mutta mun mielestä tuo ensikäynti oli enemmänkin vaan semmoinen alkutapaaminen. Psykologi olikin sitten jo vähän jännittävämpi, vaikka sekin oli vain ja ainoastaan positiivinen kokemus ja olisin hänen kanssaan voinut jutella tunti tolkulla :)
Juu niin oon arvellutkin että se on semmonen alkutsekkaus vasta :) tosin tuntuu että eri klinikoilla (ja klinikkojen sisälläkin) olisi hyvin vaihtelevia käytäntöjä. Joillain tuntuu nuo alkukartotukset vievän tyyliin vaan sen 1-2 kk, joillain paljon pitempään, vähän hassua.
PoistaVaikka kai se menee vähän senkin mukaan kuinka ruuhkaisaa on, onko aikoja saatavilla kunnolla yms.
Jostain syystä jännään kai enemmän tota ensikäyntiä kuin psykologia. Niin paljon positiivista niistä psykakäynneistä monelta lueskellut, että ainakaan vielä se ei jännitä silleen. Ensikynti taas on jotenkin enemän itelle sellanen "nyt tavataan lääkäri joka tekee monet päätökset" jännitys, tai ainakin on enemmän tekemisissä kuin psykologin...
Mutta joo, eiköhän tuo hyvin mene. Oon vaan jännäilijäluonne :)