Esittely ja blogin taustaa

Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin perustamaan tämän blogin.
Että olisi joku paikka, johon purkaa näitä ajatuksia.  Ja että saisin ne purettua jonnekin.

Eli nyt pitäisi jotenkin esitellä itsensä. Mitä voi sanoa, kun ei kuitenkaan samalla halua olla liian tunnistettava? Jaa miksikö ei? Koska blogin aihe - lapsen hankkiminen itsellisenä naisena - on sen verran tunteita herättävä, enkä välttämättä halua niitä IRL elämässäni tässä haavetasolla ollessa vielä silmätysten joutua kohtaamaan.  Tai ehkä enemmänkin se, että mikäli tämä haaveeni joskus siirtyy toteutumistasolle, haluan kertoa siitä läheisilleni itse - en blogin kautta.

No, jos esittelyn aloittaisi vaikkapa siitä faktasta että olen nuori, alle 30 vuotias nainen.
Olen halunnut lapsia ja perheen jo hyvin nuoresta asti. Minulle sitä ei ole kuitenkaan suotu.
Olen aina halunnut lapsia. Oikein nuorena suurin unelmani oli hankkia ainakin neljä lasta, ja mieluiten kaikki nuorena.
Sain kuitenkin jo varhain havaita ettei elämä välttämättä mene kuten toivoo. Ei lapsiakaan tule vain koska haluaa. Reilu parikymppisenä sain diagnoosin PCO:sta. Se oli ensimmäinen hetki, kun tajusin sen - ei riitä että onnistuisi hankkimaan hyvän parisuhteen, myöskin kropan olisi toimittava oikein, että niitä lapsia tulisi.
Toinen isku tuli jokunen vuosi myöhemmin. Minulla havaittiin kohdun rakennevika. Lääkäri totesi, että se voi johtaa keskenmenoihin vielä ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeenkin. Netistä sain lukea, että usein tämän rakennevian omaavat saavat lapsensa keskosena ja moni syntyy keisarinleikkauksella.
Näistä vioistani huolimatta, useakin lääkäri on minulle sanonut että raskautuminen ei olisi ongelma, ja lapsi voi yhtähyvin tulla maailmana ihan normaalisti - tätä rakennevikaa ei aina edes havaita ennen synnytystä, jos silloinkaan.

Minulle nämä asiat ovat kuitenkin johtaneet lapsttomuuskysymysten äärelle. Entä jos en koskaan saa lapsia? Kun tietää jo valmiiksi, että omat onnistumismahollisuudet ovat normaalia pienemmät, ei kuulosta houkuttelevalta ajatukselta ootella sitä parisuhetta kovin pitkälle. Jo ikä heikentää naisella mahollisuuksia, joten miksi oottaisi että sekin tulisi tätä kaikkea vielä sotkemaan?

No, ehkä tuo riittää näin alkuun pieneksi perusteluksi, miksi olen tälle tielle ryhtymässä. Ja senkin voin vielä sanoa, että en välttämättä aio avata täällä blogissa kaikkea itsestäni ja siitä mitä tämän kaiken takana on. Mutta katsotaan. Tämä kuitenkin riittänee alkuun.
Matkasta voi tulla hyvinkin kivikkoinen tie, joten toivon että blogiin voisin purkaa ajatuksia ja tuntemuksia siitä.

Yli kaksi vuotta olen harkinnut tälle polulle astumista, ja nyt tuntuu että hetki saattaisi olla hyvinkin pian oikea. Vielä kyllä mietityttää monikin kysymys, klinikan valinnasta alkaen... vaan ehkäpä asiat vielä kirkastuvat.