Välillä tuntuu, että ehkä liiankin valttia.
Sitä ajautuu miettiessä ja tälle ns. projektille sopivaa ajankohtaa miettiessä miettimään vähän liikaakin. Läheisten suhtautumista, missä vaiheessa kertoisi kellekin aiheesta ja muuta.
Nythän tilanne on siis se, että odotan kroppani toipumista syksyn koettelemuksista.
Olin hiljattain laparoskopiassa, ja vaikka operaatio itsessään meni putkeen, toipuminen ei. Leikkausalueen tienoo tulehtui, antibiootit ei tehonneet vaan tulehdusarvot vain nousivat ja lopulta minut leikattiin uusiksi, putsattiin tulehdusmömmöt pois.
Minulla on jonkin ajan kuluttua tarkastuskäynti sairaalaan, tsekkaavat että kaikki on nyt varmasti kunnossa. Luulisin kyllä että on, kivut ja kuumeilu päättyivät leikkaukseen.
Mutta jotenkin tullut fiiliis että odotan ainakin sen tarkastuskäynnin yli, ennenkuin projektiin ryhtyy. Kun kiertokin ilmisesti vähän sekaisin nyt -toisaalta pco:n takia se tuppaa olemaan sekaisin enemmän tai vähemmän aina.
Toisaalta ehkä turhaa ajantuhlausta tämä odottelu. Alussahan hoidoissa kuitenkin menee käsittääkseni se 1-2 kuukautta perustutkimuksiin, psykologikäyntiin sun muuhun selvittelyyn. Tavallaan tuntuu että olisi hauska saada ne alta pois jo ennen vuodenvaihdetta ja klinikkojen joululomia yms. Mutta loppupeleissä, mihin tässä kiirekään olisi.
Oikeasti luulen, että tämä "jahkailuni" on vain sitä, etten osaa päättää mitä teen läheisille kertomisen suhteen. Läheisimmät ystävät tietävät kyllä, mutta esimerkiksi vanhempani... no, jännittää. Minulla on heihin erittäin hyvät välit, mutta pelkään etteivät he ihan tule ymmärtämään ratkaisujani. En epäile etteivätkö he lapsenlasta mieluusti vastaanottaisi, mutta kritiikkiä tulen luultavasti ihan jo ikäni takia heiltä saamaan.
Vaikka toisaalta - he tietävät kyllä nämä fyysiset syyt mitä minulla taustalla on, joten uskoisin heidän pohjimmiltaan ymmärtävän, sulateltuaan asiaa.
En vain tiedä miten tälläisen asian voisi ottaa esille. Kahvipöydässä jutustellessako? No ei, vitsivitsi... varmasti se sopiva hetki vielä tulee. Nyt vain ollut tänä syksynä sen verran järjesteltävää tuon pitkän sairasteluni takia... mutta ehkäpä aika on jossain vaiheessa kypsä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti