Vielä noin viikko psykologikäyntiin.
Vähän jo jännittää, kun ensikäynnistä jäi pikkuisen ankea olo, että mitähän siellä psykologilla sitten on vastassa.
Aiemmin oletin että se on ilman muuta käynti ihan liittyen niihin lahjasoluihin ja lapselle kertomiseen liittyvää mietintää. Ensikäynniltä jäi kuitenkin mielikuva että ilmeisesti sielläkin sitten yhessä mietitään parisuhdejuttuja ja niien olemattomuutta... saa nyt nähä miten lie oikeasti.
Ei auta kuin rohkeasti luottaa itseensä ja omiin ajatuksiinsa. Ja ehkä käynti on lopulta ihan mukavakin, toivon niin.
Onneksi tämä viikko on niin hektinen että ei liikaa ehi jännittämään, saati ajattelemaan ettei aika kulu. Kyllä kuluu, kun tekemistä riittää! :)
Juttelin viikonloppuna myös viimein äitini kanssa tästä projektista hieman. Kuten ootettua, vastaanotto ei ollut kovin hyvä. Sekin meni sitten lähinnä siihen kuinka yrittää selittää toiselle että kaikilla ei vain onnea ole parisuhdesaralla...
Mutta en nyt ala sitä keskusteluamme tähän avaamaan, ehkä kerron asiasta sitten jos (kun!) projekti etenee. Sen verran hassuja juttuja tuli tohon parisuhteen puuttumiseen ja sen hankkimiseen liittyen.
Noh mutta ainakin nyt tietää aatoksiani. Selvästi aikoo "yrittää puhua minut järkiini" vielä.
Noh, toki häntä mietitytti tässä keinossa muutkin jutut, kuten lapsen isättömyys ja kuinka sitä ees jaksaa yksin lapsen hoitaa...
Noh mutta katsoo nyt, varmaan tässä tulee vielä kaikenlaista tuolta suunnalta kuulemaan aiheesta. Jollain tasolla kuitenkin uskon että hän minua ymmärtääkin. Kunhan miettii että mulla olisi vielä aikaa ootella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti