Psykologikäynti lähestyy.
Hieman hassua. Ennen ensikäyntiä tuntui että psykologikäynti ei tule jännittämään lainkaan.
Varmaan kun ajatteli tietävänsä, mitä siellä puhellaan ja että käsiteltäisiin erityisesti niitä lapsen kannata merkittäviä asioita.
Nyt kun tietää ettei se välttämättä ole ihan sellainen käynti, jännittää...
Mutta kai se hyvin menee? Lopulta?
Mä kävin tammikuussa psykologilla ja olin kirjoitellut käynnin jälkeen tällaisia juttuja blogiin:
VastaaPoista"Tänään tosiaan kävin psykologin juttusilla. Ja juttuahan riitti reiluksi tunniksi ja pidempäänkin olisin voinut rupatella :)
Keskustelu oli todella mukava ja rento, vaikka tärkeitä asioita käsiteltiinkin. Olimme samoilla linjoilla lähes kaikesta ja aiheet liikkuivat juuri niissä, mitä olin etukäteen ajatellutkin. Käytiin läpi tukiverkoston tärkeyttä, jaksamista, isäkysymyksiä ym. Psykologi ei löytänyt mitään huolestuttavaa, vaan piti tilannettani erittäin hyvänä. Sen hän toi esille, että yhtään myöhemmäksi tätä projektia ei kannata lykätä, etenkin jos suunnitelmissa on kaksi lasta. Olen samaa mieltä. Lisäksi hän kysyi niitä toivomuksia luovuttajan suhteen (silmien väri ym.).
Käynnistä jäi positiivinen olo ja koin jutteluhetken kyllä ihan tarpeelliseksi ja tärkeäksi osaksi tätä prosessia."
Kyllä mäkin sitä varmasti jännitin ja aina pitääkin vähän jännittää :) Hyvin se menee!
Voi minä varmaan jännitän jo vähän liikaa :) Kauheasti toivon että käynti olis samantyyppinen kuin sinulla Bea, käytäisiin niitä järkeviä ja asian kannalta oleellisimpia läpi.
PoistaVaan katsotaan kuinka tulee käymään. Tällä hetkelä tuntuu että on miettinyt jo niin paljon että osaako sitä enää yhtään mitään järkevää puhua... kai se on vaan se kun jännittää.