Voi näitä haaveita.

Vaikka ensikäynti jätti tietyllä tapaa hivenen apean olon, sain sieltä jostain ihmeen syystä myös ihmeesti toivoa sisälleni.

Keskustelimme lääkärin kanssa näet siitäkin, millaiset raskautumismahollisuudet minulla olisi. Hänen mielestään oikein hyvät. Minulla on syyni ja perusteluni pelätä että tiestä tulee raskas ja pitkä, mutta lääkäri huomautti että ikäni puolesta näin ei pitäisi olla.
On kuulemma suorastaan iso todennäköisyys että viimeistään IVF:ssä onnistuminen tulee heti, ja hänen mielestään jopa inseminaatioilla pitäisi onnistua hyvin.
Minulla kun on jo leikkaukseni yhteydessä tehty aukiolotutkimus ja ilmeisesti kiertokin on riittävän säännölllinen. Itse taas suhtaudun auttamatta hieman epäillen, kun kiertoni ei koskaan ole mielestäni kovin säännöllinen ollut, vaan pituus vaihtelee ajoittain kovastikin. Ja tää kohtunikin tilanne jännittää - vaikka siitä moni lääkäri on sanonut, ettei luultavasti estä lapsen saamista.

Noh, nyt kun on niin kovasti selitetty että ilman muuta tulen onnistumaan, alan melkein jo itsekin ajattelemaan että voisiko niin olla. Että tästä ei tulisi vuosia kestävää pitkää tietä? Että onnistuisin niin että minulla jo ensi vuonna tässä vaiheessa olisi loppuraskaus menossa...?
Kyllähän se varmasti on mahdollista. En sitä epäile, ihan varmasti on mahdollista. En vain ajattele sitä heti onnistumista nin todennäköisenä... ja pelkään kyllä silti niitä ekan kolmanneksen jälkeen tulevia mahdollisia keskenmenoja, joihin riski on normia isompi.

Mutta nyt sitten löytää taas ittensä vaatekaapilta, hypistelemässä kahta vauvan bodyä, niitä kahta jotka vuosien haaveitteni varrella olen sallinut itseni hankkia. Kun oli niin kiva kuosi... Tai ekan ostin kyllä malliksi, aioin ommella serkkuni vauvalle omin käsin bodyn sen pohjalta. Ei siitä kuitenkaan niin hyvä tullut että olisi kehdannut lahjaksi antaa, heh! Lopulta tosin näin vauvankin vasta sen verran isona, että hankin ihan muuta, siinä vaiheessa vaatteita oli varmasti jo tarpeeksi.

Nyt sitten hypistelen noita toiveikkaana, vaikka homma ei ole vielä millään tasolla varmaa, vaan psykologikäynnit ja itse hoitorumba sun muu vielä kaukana eessä.

Mutta ehkä nuokin joskus pääsevät vielä käyttöön. Siihen asti ovat piilossa vaatekaapin perimmäisessä nurkassa. Mitä nyt vaan joskus käyn kurkistamassa ja katselemassa niitä :)