Niin vaihtui vuosi.
Tuntuu että vuodet aihtuu joka vuosi aina vaan nopeemmin - tuntuu että ihan vasta sitä siirryttiin vuoteen 2016, nytkö jo sitten on 2017?
Olen pyrkinyt olemaan liikaa ajattelematta koko hoitojen alkua ja sen jännittämistä. Siinä aika hyvin onnistuenkin, lähinnä kaupassa välillä tukee haaveilutunnelma ja tekee mieli mennä hyistelemään lasten vaatteita... sitä vaa on tämmöinen haaveilijaluonne.
Vaan niin se aika vain soljuu eteenpäin. Jostain syystä tuo aukiolotutkimus on alkanut jännittämään yhä enemmän, joten siinä mielessä tuntuu että aika kuluisi liiankin nopeasti.
Aina asianmieleen tullessa alkaa miettimään että jos joku sitten kuitenkin on pielessä ja se ensi kerralla paljastuisi... olisi vaan niin kurjaa.
Mutta kai tää nyt vaan on tämmstä. Jännäilyä ja stressailua.
Mikäli kiertoni taas yhtään toimii sinne päin niin parin viikon sisällä pitäisi klinikalle soitella ja varailla tutkimukseen aikaa. Niin pian - ja toistaalta, vasta sitten... heh.
Ulkona sataa lunta.
Niin puhtaan valkeaa.
Tuoden valoa pimeyteen.
Niin kaunista, hiljaista, odottavaista... talvi on ihanaa aikaa.
Ainakin näin lomalla, kun ei tarvitse skrapata auton ikkunoita aamuvarhain ;)
Voi... Ihana talvenvalkea tunnelmointipostaus. :) Hiljainen odottelu. Aika tuppaa kyllä kulumaan nopeasti, joten melko pian olet siellä tutkimuksessa jo, ja sitten kohta hoidoissa. Sanoisin että hypistele vaan vauvanvaatteita, jos sulle tulee siitä kiva olo! :)
VastaaPoista