Ainaista odotusta odotuksen perään...

Odottamani lääkärikäynti tältä viikolta ohi, ja lisää odotettavaa vain ilmestyi.

Juteltiin siellä hetki ja sain lisäksi makoilla ultrattavana. Varmaan kolmas tai neljäs kerta tänä vuonna kun saa ultrassa  makoilla sen kymmenkunta minuuttia.
Lääkäri totesi että jotain hämärää siellä on, nyt vain on epäselvää, onko se jonkilainen leikkauksen jättämä ns. arpi sisuksissa, uusi kysta vai jotain muuta.
Itse veikkaan että se on sama kuin leikkuksen jälkitarkastuksessa syksyllä todettu juttu, jokilainen jälkitila jonka pitäisi parantua ihan muutamassa kuukaudessa ongelmitta. Olinkin ajatellut että kyllä se tähän mennessä olisi paranutnut, mutta ilmeisesti ei?

Noh nyt sitten ei hoitoja aloiteta ennenkuin olen käynyt uudelleen tarkistuksessa tuolla julkisella puolella. Ilmeisesti ajan ei pitäisi mennä kovin kauas. Ja jos siellä todetaan etä asia on ok niin sitten niihin hoitoihin pääsisin.

Käytännössä veikkaan että tämä ylimääränen säätäminen vie varmaan kaikkiaan parisen kuukautta, kunnes olen taas lääkärin juttusilla. Tai yllätyn kyllä iloisesti jos vähemmän aikaa menee, minun tuurillanihan aikaa menee varmaan vieläkin enemmän...
Ei siinä, hyvähän tuo on tarkistaa. Vähän vaan turhauttaa miten paljon sitä joutuu odottamaan, että pääsee itse tositoimiin :(

Tai kun muistan kuinka se kystani aikoinaan vuoden alkupuolella havaittiin. Sitten jonotettiin julkiselle puolelle tutkimuksiin pari kuukautta. Ja siitä jontettiin vielä se puoli vuotta leikkaukseen pääsyä...
Kun jo silloin keväällä päätin, että leikkauksen jälkeen viimein otan klinikkaan yhteyttä. Tai se oli mulla sellainen itse itselleni ottama "harkinta-aika" kun mietin asiaa aiempien pohdintojen jälkeen hyvin vakavissani. Että sitten viimeistään tehdään lapsihaaveesta totta, että ainakin hoitoihin pääsisin.
Niin tavallaan sitä on elänyt jostain maaliskuusta asti ajatellen että vuoden vaihteessa on asiat varmasti jo hoidossa...

Noh jaa, minkäpä sitä tekee kun oma kroppa on surkea tekele. Ei auta kuin odottaa. Ja toivoa parasta ettei tuo nyt mikään kokonaan hoitoja estävä juttu olisi...