Julkisella puolella lekurissa käyty.
Taas kerran sai ihan tarpeekseen olla tutkittavana, onneksi oli oikein mukavat lääkärit. Ei oikein aina nuo kymmenet ja kymmenet minuutit tutkittavana ole herkkua.
Olin aika paljon jännittänyt että jos tulisi jotain negatiivisa kommentteja lapsitoiveestani tai ylipäätään jotain kurjaa.. mutta ihan mukavia ja asiallisia oltiin onneksi.
Tutkimukset jatkuu, ilmeisesti noin periaatteessa tuo kystani ei haittaisi hoitojen aloitusta, mutta lääkärit haluaa olla varmoja miten nyt toimitaan. Mutta kun tuo ei minusta oireile niin ei ainakaan vielä ole esteeksi koettu tuota.
Sain kuitenkin lähetteen lantion alueen magneettikuviin. Saa sitten kerralla selville hyvin että mitä siellä nyt tarkalleen ottaen on (jotenkin anatomiani on niin kummallinen etta arviot jopa siitä kummalla puolen kysta on, on ollut haastavaa, matkan varrella eri lääkärit olleet vähän eri mieltä...). Että tutkitaan nyt huolella kuvat siitä sitten ja vasta sitten päätetään mitä tehään - kokevatko että se olisi hyvä leikata, vai annetaanko olla.
Vähän tuli mielikuva että kun on syksyllä kaksi leikkausta tehty niin kovin mielellään eivät lähtisi taas leikkelemään hirveän herkästi. Sinänsä loogista, leikkaus on kuitenkin aina keholle rankkaa vaikka suhteellisen pieni toimenpiteenä onkin.
Nyt pitää vaan itse jaksaa toivoa parasta ja toivoa että hoitoihin joskus vielä pääsisi.
Tämä tie tuntuu pitkältä, mutta ainakin toistaiseksi se menee ees jollain tasolla ees askelen pari eteenpäin. Ehkä joskus saavutan vielä unelmani. Pitää vain jaksaa asioittein hitautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti